Helvi Juvosen runoja :

Pohjajäätä

Iloni on pohjajäätä.

Se ei sula.

Syvältä käy vesisuoni

ehtymätön,

lähde kuultaa

hopeaisen jääni yllä

lasinkirkas.

Näet jääni.

Älä koske.

Onhan kylmää

lähdevesi.

Katso.

Näet ihmiskasvot,

omasi näet,

kasvot hyvät.

Pohjajäätä (1952 )

Pikarijäkälä

Luuk. 17: 21

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan,

ja sade täytti sen, ja pisarassa

kimalsi taivas tuulta pidättäen.

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:

Nyt malja elämämme rakkaudelle.

Pohjajäätä (1952 )

Nautinto

Metsässä siili nautti eniten,

kun lakastuneen ruohon karvaisena

se vaappui pienenä

ja mustin jaloin,

puhisten itseksensä,

hyvää löytäin.

Ritisten naurahteli neulaset,

kahisi.lehdet kieppuvat, kun tuuli

supatti niille loruansa tyhmää,

jotakin syötäväksi kelvotonta.

Pohjajäätä (1952 )

Kylläinen

Kuulehan: viime yönä,

kun odotin unta,

kenties olin nälkäinen hiukan

ja vähän yksin,

aivan harkitsematta

yötaivasta nuolin

ja muutaman tähden söin.

Nukuin pitkään sitten.

On olo vieläkin vain

unenkylläinen, tyyni.

Päivästä päivään (1954 )

Siirtolohkare

Minä siirtolohkare

emokalliosta lohjennut

jään kauas kantama

jään jättämä

olen metsässä yksin,

olen outo.

En välitä, jos lapset leikkivät

ympärilläni,

en välitä, kun lumi

sataa selkääni. Mutta

älkää veistäkö minua

sillä seison karhun näköisenä ja mietin.

En ole kylmä. Minäkin olen lämmin,

kun aurinko paistaa.

Sanantuoja (1959 )

Paneuduin jo pitkälleni,

käärin pilvet peitokseni.

Tuli tyyny tunturista,

varvas Vantaassa likosi.

Sain jo unen vierelleni.

Ja taas taivasten tuhannet

talikynttilät palavat.

Ukko työtä yötä myöten

tekee, ei nuku ikinä.

Sanantuoja (1959 )

Elämä

Kerran tulee

juhlahetki,

jona ei ole ketään

jakajaa

viipyvälle, viileälle sinelle

taivas nousee

kuin maljan laita

jokaisessa ikkunaruudussa

vaihtuvat kasvot.

Sanantuoja (1959 )