Helvi Juvosen runoja :
Pohjajäätä
Iloni on pohjajäätä.
Se ei sula.
Syvältä käy vesisuoni
ehtymätön,
lähde kuultaa
hopeaisen jääni yllä
lasinkirkas.
Näet jääni.
Älä koske.
Onhan kylmää
lähdevesi.
Katso.
Näet ihmiskasvot,
omasi näet,
kasvot hyvät.
Pohjajäätä (1952 )
Pikarijäkälä
Luuk. 17: 21
Jäkälä nosti pikarinsa hauraan,
ja sade täytti sen, ja pisarassa
kimalsi taivas tuulta pidättäen.
Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:
Nyt malja elämämme rakkaudelle.
Pohjajäätä (1952 )
Nautinto
Metsässä siili nautti eniten,
kun lakastuneen ruohon karvaisena
se vaappui pienenä
ja mustin jaloin,
puhisten itseksensä,
hyvää löytäin.
Ritisten naurahteli neulaset,
kahisi.lehdet kieppuvat, kun tuuli
supatti niille loruansa tyhmää,
jotakin syötäväksi kelvotonta.
Pohjajäätä (1952 )
Kylläinen
Kuulehan: viime yönä,
kun odotin unta,
kenties olin nälkäinen hiukan
ja vähän yksin,
aivan harkitsematta
yötaivasta nuolin
ja muutaman tähden söin.
Nukuin pitkään sitten.
On olo vieläkin vain
unenkylläinen, tyyni.
Päivästä päivään (1954 )
Siirtolohkare
Minä siirtolohkare
emokalliosta lohjennut
jään kauas kantama
jään jättämä
olen metsässä yksin,
olen outo.
En välitä, jos lapset leikkivät
ympärilläni,
en välitä, kun lumi
sataa selkääni. Mutta
älkää veistäkö minua
sillä seison karhun näköisenä ja mietin.
En ole kylmä. Minäkin olen lämmin,
kun aurinko paistaa.
Sanantuoja (1959 )
Paneuduin jo pitkälleni,
käärin pilvet peitokseni.
Tuli tyyny tunturista,
varvas Vantaassa likosi.
Sain jo unen vierelleni.
Ja taas taivasten tuhannet
talikynttilät palavat.
Ukko työtä yötä myöten
tekee, ei nuku ikinä.
Sanantuoja (1959 )
Elämä
Kerran tulee
juhlahetki,
jona ei ole ketään
jakajaa
viipyvälle, viileälle sinelle
taivas nousee
kuin maljan laita
jokaisessa ikkunaruudussa
vaihtuvat kasvot.
Sanantuoja (1959 )